sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kirjainyhdistelmä ja Iisalmen nähtävyyksiä

Lauantaina 20.4. meillä oli Hukan kanssa suuntana Iisalmi, jossa oli tarkoitus osallistua kokeeseen. Aiheenahan oli siis BH-koe.
Olimme hyvissä ajoin paikalla ja ehdittiin Hukkasen kanssa käydä vähän kävelemässä ja pikkuisen otettiin sivulle tuloa sekä seuraamista oikean mielentilan saamiseksi. Huomasin kuitenkin heti ettei poika ollut parhaassa vedossa. Seuraaminen ei oikein kiinnostanut ja muutenkin kaikki oli hakusessa. Itselläkin siinä sitten pieni jännitys alkoikin muuttua suureksi jännitykseksi, kun huomasin ettei tämä menekään niin kuin treeneissä on yleensä mennyt. Aiemmin olin vielä hyvin varma, ett hyvinhän se menee.
No sitten olikin aika mennä kentälle ja jännitys kasvoi entisestään. Hukka selvästikin vaistosi sen eikä toiminut ollenkaan niin kuin normaalisti. Perusasento kuitenkin oli hyvä ja seuraaminen lähti ihan ok, mutta sitten homma levisi... melkeinpä kirjaimellisesti siis. Hukka alkoi ottaa etäisyyttä ja haahuili ihan muualla kuin sivulla jalkani vieressä. Mukana se kyllä tuli, kuten tuomarikin lopussa sanoi. Että hallinnassa se periaatteessa oli, mutta ei kuitenkaan oikealla seuraamispaikalla. Kyllä sieltä välillä kontaktiakin tuli, mutta kovin oli vaisua. Ja pahinta oli se, että kun koira meni lukkoon niin itsekin aloin sitten melkein jo panikoida. Mikä oli erittäin suuri virhe, koska sitten vaikutin taas koiraan ja oravanpyörä olikin valmis. Käskyjä jouduin antamaan liikaa, jotta sain Hukan edes jotenkin mukaan.
Istumaan jääminen onnistuin kuitenkin hyvin eikä Hukka yrittänyt lähteä perään kuten joskus on tehnyt. Maahanmnossa jouduin antamaan toisen käskyn, mutta luoksetulo oli onneksi nopea.
Tottelevaisuusosuudessa ainoa asia josta ilahduin todella paljon oli paikallamakuu. Vaikka jouduin antamaan toisen maahan-meno käskyn, niin Hukka kuitenkin malttoi olla koko ajan paikallaan. Tuomarikin sanoi, että siinä se olikin hyvin rauhallisen oloinen. Se piristi minuakin. Olisi varmaan ollut parempi, jos meillä olisi ensin ollut paikkamakuu ja sitten vasta seuraaminen niin olisin saanut varmuutta ja ehkä unohtanut jännittämisen.
Voi syyttää vain itseäni, että koe meni heikommin kuin olin suunnitellut. Minun jännittäminen siirtyi koiraan ja kun on herkästä koirasta kyse niin tässä tulos. Onneksi Hukka joten kuten pysyi mukana ja saimme kuitenkin hyväksytyn tuloksen A-osuudesta. Vaikka en suorituksestamme olekaan kauhean ylpeä.
B- eli kaupunkiosuus menikin sitten kuin vettä vaan. Hukka ei välittänyt mistään ja oli rento oma itsensä. Minukin jännitys oli jäänyt koekentälle. B-osuus siis hyväksytty. :-)
Näin ollen kun molemmat osuudet hyväksyttiin, Hukka sai nimensä eteen kirjainyhdistelmän ja siitä tulikin nyt BH Pakkasharjun Finnair.


Kokeen jälkeen sitten mentiinkin Tiian ja Terin luo yökylään. Paljon oli kuulumisia kerrottavana niin ihmisillä kuin koirillakin. Mukavaa oli ja lauantai-ilta vietettiinkin perinteisesti lautapelejä pelaten. Seuraavassa vähän kuvia meidän reissusta ja Iisalmen nähtävyyksistä, jotka lenkkien varrelle sattuivat. :-)

Terillä oli aivan mahtavia lelua. Mölisevä-majava oli yksi parhaista.
Välillä oli mukava ottaa tirsat Terin lempi"lelun" kanssa.
Hukkakin tarvitsis varmasti oman ison pehmon. ;-)
Myös pieni, osittain suolistettu, aasi oli hauska.
Teri sen sijaan tyytyi ottamaan vain rennosti ja
antoi "pennun" touhottaa yksinään.
Lenkin aikana törmäsimmekin Iisalmen "nähtävyyksiin".
Torilla tojotti seistä Kalapoika.
Lenkin päätteeksi jäätiinkin ihmettelemään torin menoa...
hiukan oli vielä hiljaista.
Illalla olikin sitten väsynyttä porukkaa. Hyvin nukutti pylly vasten pyllyä.
Ja kuten keväällä on tapana,
myös tänäkin keväänä Hemuli-eläin keksi tavan pesiä.
Suununtai-aamun lenkillä löytyi lisää nähtävyyksiä.
Lähteen haltitar löytyi Olvi-tehtaan edustalta.

Hukka ja Teri Maailman pienimmän ravintolan, Kuapin terassilla.
Hyvä terassikeli tuo olikin.
"Mitä saisi olla?" Kuapin tarjoilu vielä kovin heikkoa,
kun ei ollut ravintola vielä aukikaan.
 
Lenkin jälkeen väsytti.
Etenkin kun Hukka sai leikkiä lenkin jälkeen Tiia-tädiltä saadulla hienolla lelulla.
Sininen mörkö-ötökkä olikin oikein mieluinen lelu Hukan mielestä
ja sillä leikittiin vielä kotiin päästyäkin.
  
Semmoinen oli meidän viikonloppu tällä kertaa. Lisää koiruuksien tapahtumia taas toisen kerran.

2 kommenttia:

  1. Hyvä että edes joku noiden Terin lelujen päälle ymmärtää ja että mörkö-ötökkä oli mieluisa :) Terin kyllä piti vähän seuraavana päivänä viskoa majavaa ja ihmetellä, mikä siinä olikaan Hukan mielestä niin kiinnostavaa.
    Löysin muuten yhden patsaan, jonka luokse ei tajuttu jäädä poseeraamaan. Ensi kerralla sitten ;)

    VastaaPoista
  2. No onpahan ensi kerraksikin jotain nähtävää, kun ei kerralla käy kaikkia "nähtävyyksiä" kuvaamassa. :)
    Hukka kyllä piti kovasti majavasta. Voin vain kuvitella, miten kovasti Terin korvienväli on sauhunnut kun se yrittänyt ymmärtää, ett mitä jännää tuossa ruskeassa karvapallossa oikein oli. Hän kun ei sitä varmaan vielä tähän päivään mennessäkään ole hokaissut. ;)

    VastaaPoista